Tällä tarinalla on juuret kolmen vuoden takaisessa “Promoting excellence in VET teacher education in Finland” -opintovierailussa, jonka järjestäjänä toimi HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Ryhmässä oli mukana osallistujia yli kymmenestä eri maasta. Vierailimme myös yhtenä iltapäivänä Ammattiopisto Tavastialla tutustumassa tarkemmin Jari Välkkysen esittelemään Kiltakoulut- toimintamalliin. Mukana ollut Walesin edustaja Carys Davies ( Coleg Gambria) innostui Jarin esittelemästä toimintamallista ja vei sen heti oman oppilaitoksen tekniikan osastolle.

Tänä vuonna minulle tarjoutui mahdollisuus vierailla Coleg Cambriassa ja nähdä miten malli on otettu käyttöön Walesissa. Tosin toivoivat kovasti vielä kiltakoulupedagogiikan juurruttamista eli miten työsaleissa voitaisiin työskennellä kiltamaiseen malliin. Tällä hetkellä autopuolen opiskelijoilla ovat käytössä omat henkilökohtaiset blogit, johon he dokumentoivat oppimistaan opintojensa aikana.

Tässä innostava video siitä, miten  opettaja (Automotive lecturer Carl Roberts) ja opiskelijat kokivat blogien käytön osana Walesin ralliprojektia.  Itseasiassa Carl Roberts palkittiin opetusteostaan. Videolta kuulee opiskelijan innostuksen siitä, miten he lopulta kirjoittivat blogimerkintöjä rallista joka päivä. Opettajan mielestä tälläiseen tapahtumaan osallistumisen dokumentointi on hyvä osa digitaalista CV:tä. Lisäksi blogien kautta opettajan oli selkeä seurata osaamisen kehittymistä ja sen tukemista, kielitaitoa sekä muita ammattiosaamiseen linkittyviä taitoja. Tämä on hyvä esimerkki monestakin asiasta, mutta erityisen ilahtunut olen siitä, että "vähän kirjoittavat nuoret miehet" ovat innostuneet kirjoittamisesta ja oman osaamisen dokumentoinnista.

Myös oppilaitoksen muilla ammattialoilla ollaan innostuttu sosiaalisen median hyödyntämisestä opetuksessa:

• LVI ja Facebook
  
• Blogit auto-osastolla
  
• Äänekkäät autot (video)
  
• Catering- puoli ja  median hyödyntäminen opetuksessa
  
  

Tämä esimerkki näyttää sen, että miten pienellä kohtaamisella voidaan kylvää oppimiseen innostuksen siemeniä ja miten hyvää työtä meillä Suomessa on tehty kiltakoulupedagogiigan levittämiseksi maailmalle.

Mitä sitten tuomisina ?

Palava toive siitä, että meidän ammatillisten opiskelijoiden henkilökohtaiset opiskelu- ja kehittymissuunnitelmat mahtuisivat  jokaisen taskussa kulkevaan älylaitteeseen.

Sanna Ruhalahti, HAMK Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Kävin puhumassa Kiltakoulujen ja Pintakillan historiasta sekä omista näkemyksistäni opettajuudesta opettajaopiskelijoille.
Näkemys sosiaalisen median välineistä ja medialaitteista opetuksen apuna on muuttunut huimasti viimeisten parin vuoden aikana. Oli mukavaa huomata yleinen kiinnostus aiheeseen ja myös kiinteä, tarkkaavainen ote opiskeluun. Kysymykset joihin sain vastata luennon aikana ja lopuksi olivat mielestäni asiallisia ja avoimia. Keijo Hakala ja Markku Kuivalahti kouluttajina ottivat esille oppimispäiväkirjan yhtenä tärkeimmistä elementeistä oppimisessa(Tosin kuuntelin heidän opetustaan vain pienen hetken, tällöin puhuttiin paljon juuri oppimispäiväkirjasta.)

Oppimispäiväkirjasta
Oma näkemykseni vahventuu ajan myötä enemmän juuri oppimispäiväkirjan pitämisen vaikuttavuudesta oppimiseen. Oppimispäiväkirja, oli se sitten paperimuotoinen tai sähköinen, saa ihmisen ajattelemaan tekemistään ennen suoritusta, suorituksen aikana ja sen jälkeen. Näin siis silloin, kun motivaatio oppimispäiväkirjan tekemiseen on olemassa. Pintakilta-oppimisympäristö on ollut olemassa sähköisine oppimispäiväkirjoineen vuodesta 2011. Voin tarkastella oppimispäiväkirjan vaikuttavuutta opettajan näkökulmasta vertaillen ryhmiä ennen ja jälkeen oppimispäiväkirjan käyttämisen. Opiskelijat, jotka käyttävät oppimispäiväkirjaansa säännöllisesti ja vapaaehtoisesti, näyttävät oppivan aiheesta nopeammin. Tämän väittämän tueksi ei ole tutkimustietoa, vaan ajatus tulee omakohtaisesta kovin suppeankin opiskelijajoukon opintojen seurannan tarkastalusta. Koska ajatus palasi mieleeni hetkittäin, päätin tehdä omakohtaisen testin oppimispäiväkirjan pitämisestä aiheesta joka ei ole minulle entuudestaan täysin tuttu.

Omakohtainen kokemus
Aloitin uuden blogin grillaamisesta, joka on ollut aikaisemmin vähän vastenmielistäkin itselleni. Lähtökohtana oli uuden kaasugrillin hankinta ja sen käytön opettelu viime kesänä. Aikaisemmat blogini ovat käsitelleet opettajuutta ja pintakäsittelyä, joten en ole itsessäni havainnut kovin suurta kehitystä niiden parissa(Oppimiskäyrä on uuden asian oppimisen alkuvaiheessa jyrkempi). Yllätys olikin suuri, kun havaitsin parin viikon blogittamisen ja grillaamisen jälkeen oppineeni paljon asioita juuri blogin pitämisen ansiosta. Koska tein julkista päiväkirjaa grillaamisesta, olin pakotettu miettimään etukäteen tekemisiäni, suunnittelemaan valokuvaamisen ja grillaustapahtuman kunnolla. Havahduin kesäkuun lopulla siihen, että vietin aikaa maustehyllyn luona miettien eri mausteiden suolapitoisuutta. 

Vaikutuksia
Yllättäen grilliblogin pitämisellä oli vaikutuksia moneen muuhunkin asiaan kuin pelkkään grillaamiseen. Aloin heti alkuvaiheessa kiinnittämään huomiota grillaamisen vaikutuksiin ravintoon.. Koska suunnittelin etukäteen grillaushetket, tutkin mm. maustamiseen liittyviä asioita. Havaitsin, että erittäin usein valmiiksi marinoidut tuotteet eivät olleetkaan niin terveellisiä kuin oletin, sillä suolapitoisuus kohosi grillauskastikkeita ja -mausteita käyttämällä erittäin suureksi. Tutustuin samalla vähäsuolaisen ravinnon terveysvaikutuksiin ja koska itselläni on lievästi kohonnut verenpaine päätin kokeilla vähäsuolaista maustamista grillauksen ohella. Yllättäen verenpainelukema tuli alas parikymmentä pykälää... Ilman blogitusta tuskin olisin ajatellut asioita, sillä olenhan aikaisemmin grillannut kymmenisen vuotta siten, että ajattelematta heitän tuotteet käristymään arinalle... Nyt puolessa vuodessa ajatuksen kanssa suunnitellut grillaushetket opettivat grillaamisesta enemmän kuin aikaisemmat kokemukset.


Jari Välkkynen

Tähän blogiin kirjoittelen näkemyksiäni ja havaintojani opettajuudesta. Kutsun toisinaan mukaan muitakin blogittajia tuomaan ajatuksiaan esille.
Jari Välkkynen